Niko

Niko on mun elämäni hevonen joka tuli mulle 7-vuotiaana vuonna 2009. Haaveilin estehevosesta tuolloin mutta äiti ja iskä sai mut pakotettua Nikoa katsomaan. Kiukuttelin koko matkan etten kyllä mitään ex-ravuria halua. Mieli tosin muuttui kun näin Nikon tallin käytävällä, se katsoi meitä varautuneena suurilla uteliailla silmillään ja piti toista etujalkaa ylhäällä kuin tervehtiäkseen. Se oli arka mutta kiltti. Varustin sen ja talutin kentälle missä omistajan auttamana kiipesin selkään ja annoin luvan päästää irti. Koeratsastus ei ehkä sujunut ihan perinteisen kaavan mukaan kun heppa vei mua täyttä ravia ympäri kenttää, annoin mennä kun se selvästi oli vaan kauhuissaan, aivan kuten koko tallin väki kentän reunalla. Mä taisin olla ainoa jota silloin ei pelottanu. Kun Niko vihdoin rauhoittui niin et omistaja sai siitä kiinni ja pääsin alas tokaisin vaan että ostan tämän ja silitin Nikoa. Olis pitäny videoida ihmisten ilmeet :D en tiedä mikä mun mielen sai muuttumaan, ehkä se haaste minkä tuossa hevosessa näin. Viikon päästä sit käytiin hakemassa heppa kotiin ja siitähän ne ongelmat ja haasteet vasta alkoi.

Niko pelkän kaikkea, pienikin väärä liike ja hevonen toisessa läänissä. Silti se oli kiltti eikä kyse ollu kusettamisesta, siitä näki että se aidosti pelkäs mutta tiesin jonkun verran eläinrääkkäystaustasta niin päätin ottaa ihan rauhassa ja kärsivällisyys alkoi tuottaa tulosta. Nikoa pystyi jo harjaamaan ja varustamaan suht normaalisti. Juoksutuskin onnistui. Sitten tuli aika nousta selkään. Sekään ei ollut ongelma. Tähän asti kaikki oli sujunu odotettua paremmin mut Nikon selässä ei voinu edes peukaloa liikauttaa tai puhua kun se sekos, alaspääsystä puhumattakaan. Rauhassa treenattiin ongelmakohtia ja lopulta edellä mainitut ongelmat oli poistunu.

Yritin tehdä Nikosta estehevosta mut jossain vaiheessa luovutin. Harmitti kun tajusin ettei tuo hevonen ole sitä mitä haluan. En kuitenkaan voinu vaatia siltä sellaista mihin se ei pysty, itse pystyisin 'alan vaihtoon' helpommin joten 2010 kesällä matkattiin Kari Vepsän luo päiväksi. Tuo päivä muutti sekä Nikon elämän että mun ratsastajanuran. Kotiin lähtiessä Niko oli kuin eri hevonen! Rento, luottavainen ja kuulemma pontentiaalia harrastelänkkäriin. Niimpä alettiin käydä Harjavallassa Meeri Simulan valmennuksissa. Ehdottomasti paras valmentaja mitä mulla on ikinä ollu ja Meerin avulla Nikosta on tullu toimiva ratsu ja ajamaankin sillä pystyy ongelmitta. Oon oppinu aivan erilaisen tavan lähestyä ongelmia ja ratkoa niitä. Sen tavan jolla eläin helpoiten asian ymmärtää, oikeastaan ideana on että eläimelle annetaan kaksi vaihtoehtoa joista toivottu vaihtoehto on sille helpompi. Haluamaansa saa tehdä mutta ihmisen tarjoama vaihtoehto on helpompi. En siis kadu että Nikon ostin, ilman sitä en olis oppinu kaikkea mitä se on mulle antanu! Ilman varusteita ratsastaessa tai rennolla ajolenkillä mietin miten pelokas se oli tullessaan ja millainen lastenratsu siitä on tullut! Esteratsastushaaveet jäi mutta tilalle on tullu jotain paljon parempaa!