Vihdoinkin on saatu kevät tännekkin! Viime torstaina oli lunta polviin saakka ja sitä sai lapioida kolmesti päivässä kun nyt sitä on vaan joissain paikoissa vähän jäljellä. Ja ulkona +15 astetta!!
Maanantaina leikin lasten kanssa vaikka olin vapaalla, mulla oli jo vähän ollu ikävä niitä ja täällä oli niin hiljasta ku ne oli pois. Kyllä sitä hulinaa alkaa kaipaamaan heti ku on talo vähän aikaa tyhjä! Eilenkin olin melkeen koko päivän niiden kanssa :) päivät kuluu niin paljon nopeemmin ku on lapsenvahtina!
Tänään mulla oli oikeestaan vapaapäivä ja koska ulkona paistoi aurinko ja puhalsi lämmin tuuli niin päätin kuluttaa koko päivän ulkona ja nauttia keväästä. Heti aamupalan jälkeen kävin pikku lenkin Charlien kanssa ja parin tunnin päästä uudestaan ulos ja rannalle missä viihdyttiin varmaan tunnin verran. Kotona sainkin sit kuivailla hiekkaista ja märkää koiraa hyvän tovin :D tosin, Charlie on Toffeen verrattuna niin lyhytkarvanen et ei oo homma eikä mikään. Olin just menossa sisälle ku Daniel kysy jos voisin lapioida lumet trampoliinilta. Suostuin tietenki innolla ku kyse oli jostain fyysisestä. Ja olinki hiestä läpimärkä sen urakan jälkeen. Iltapäivällä meinasin lähtee salille mut teki edelleen vaan mieli ulos joten päätin kävellä keskustaan ja chillailla siellä. Sinne kävelee n.20min meiltä ja istuskelin sit Starbucksissa kunnes lähdin kävelee kotia päin. Ja kotiin päästyäni tokaisin Annalle et nyt lähen kyllä juoksemaan ku en millään malttanu olla sisällä. Siispä vuorossa oli juoksulenkki. Niin mahtava fiilis ku riitti juoksuhousut polviin saakka ja hupparistaki käärin hihat ylös ja silti tuli kova hiki! Charlie pääsi mukaan lenkkiseuraksi. Vajaa tunnin lenkin jälkeen olin niin virtaa täynnä et tein lihaskuntojuttuja kotona mihin päälle kunnon venyttelyt ja lämmin suihku! Olo on ku uudesti syntyny ja pakko sanoo et liikunta on parasta lääkettä jos vähän masentaa!! Toimii ainaki mulla. Huomenna siis sama uusiksi!
Vaikka aika täällä menee nopeesti ja nautin olostani ni silti kaipaan kokoajan kotiin tai lähinnä sitä aktiivisuutta mikä mua siellä odottaa. En oikeen saa kroppaani väsytettyä täällä mikä oireilee turhautumisena ja sit jään sänkyyn vaan kattelee leffoja enkä saa unta illalla. Mua ärsyttää tosi paljon jos en oo tehny mitään oman hyvinvoinnin eteen. Toiset päivät on parempia ku toiset mut tän päivän treenin jälkeen huomaa miten pirtee ja iloinen oon ollu koko päivän. Sellanen ku oon yleensä jos vaan oon rasittanu kroppaani tarpeeks. En oo oikeestaan ees aatellu miten tärkee fyysinen rasitus on, ei varmastikaan kaikille mut mulle on. Siispä ahkerammin lenkille!
35 päivää enää jäljellä! Ja niin paljon olis vielä nähtävää ja koettavaa. Tää perhe haluis mut tänne takas ja toisaalta haluisin mut sit taas en tiedä.. Saa nähdä mitä päätän, onneks ei tarvi päätöstä tehdä vielä. Mieltä lämmitti Annan kommentti eilen: "Ei me haluta vaan jotain aupairia, me halutaan SUT" ;) ilmeisesti oon kuitenki hommani hoitanu hyvin, tuskin ne mua muuten pyytäis takas kerta toisensa jälkeen. Mut kello lähentelee kymmentä ni kai se on aika käydä iltapalalla ja painua maate. Huomenna uus päivä ja siitä aion tehdä yhtä hyvän ku tästä!
Ha det så bra!
No comments:
Post a Comment